Tumma, ruskeaan taipuva väri. Rusinainen ja hiukan kuivan korkkinen tuoksu. Ei turhan makea, sopivan synkkä ruokailuun. Lempeät tanniinit, jotka jättävät mennessään suuhun viellä kosteuttakin.

Mielenkiintoinen, kokeilemisen (hinnan) arvoinen, vaikka ei maailmaani mullistanutkaan.

Tummahko rusehtavan punainen väri. Tuoksussa luumua, rusinaa, kanelia ja inkivääriä. Täyteläisessä maussa kohdataan tummaa hedelmää ja leivonnaista. Keskimaku jatkuu kanelisen mausteisena ja keskipitkä lämmin jälkimaku on mustikkainen. Alkoholi tuntuu jälkimaussa portviinimäiseen tyyliin. Ajoittain hieman vetinen ja epätasapainoinen tässä vaiheessa.

89 pistettä.

Syvä suomalainen metsä, vihreät havut, variksenmarjat, karpalot. Pitkä ja lämmin viini. Tuhti nautinto sille, joka tykkää tämän tyylilajin viineistä. Kuitenkin: "paljon melua tyhjästä".

Ei ihan Zenaton tasoinen mutta erittäin täyteläinen tanniininen mausteinen tamminen pitkä ja lämmin viini.

Tuoksu keskitäyteläinen,tummaa hedelmää ja rusinaa.
Maku on melko täyteläinen ja mukavasti pyöristynyt,löytyy tummaa hedelmää,kuivattua hedelmää,rusinaa,viikunaa ja hieman suklaata.Tanniinit hienosti pehmentyneet ja hyvässä tasapainossa hedelmän kanssa.Suotuisasti kehittynyt amarone.
4+

Ruoka ja viini - messuilla oli pakko maistaa tätäkin.

Ei mitenkään suuresti säväyttänyt. Maku oli kyllä runsas ja tumma ja leveä ja pitkä, mutta yksipuolinen.

Esimerkiksi Zenaton Ripasso 2001 oli huomattavasti monipuolisempi ja vivahteikkaampi. Onhan tuo 2003 Masi toki nuori ja varmasti kehittyy, mutta ainakin toistaiseksi tylsä seuralainen. Saman vuoden GSM oli rinnakkain juotuna ehdottomasti antavampi.

Jos tällaisesta kirsikka-luumu-vellistä erityisesti tykkää niin varmasti hyvä ostos.

Tumma, yrttinen, rusinaakin löytyi sopivasti. Varmasti paranisi odotellessa, vaan kun ei malta. Nautittiin ihan Parmesan juuston ja lämpöisen Ciabbatta leivän kera. Voin suositella.

Amarone 1998 nousi viinipruuvimme ykkösviiniksi äänin 3/5. Mukana pruuvissamme oli myös esim. Château Phélan Ségur 1992 ja La Croix Chevaliere 2000. Amarone oli mielestäni mielyttävän pehmeä ja tapa miten viini kuivatti suun ja jätti pitkän jälkimaun oli myös mieleenpainuvaa. Amarone viinien ns. yliarvostusta viininystävien keskuuudessa pidän liioiteltuna.

Mieli viinejäni jos olisi hiukan halvempi. Edustaa kuniakkaasti Amarone-viinien hienostunutta perinnettä