Kevyt, vaatimaton ja aika tylsä viini. Tarkemmat pisteet: 73/100.

Aika tymäkkä.

Maisteltu 18.12.2010 WMC:n Marokko-illassa.

En tiedä onko valmistuserissä suuria laatuvaihteluja, mutta ainakin oma pullo sisälsi yllättävän täyteläistä ja runsaasti tuoksuvaa nektaria. Maku antoi saksanpähkinää, lakritsia, maksaa (tai verilettuja), nahkaa ja mustikkaa. Tuoksun kruunasi herkullinen kenkälankki. Kokonaisuus oli pyöreä ja hedelmällinen. Tanniinit hyvin pehmeät.

Tämän viini kaksi ongelmaa ovat tietty suoraviivaisuus (mielikuvituksen puute) sekä ajoittain vaniljaisuudeksi yltyvä tammisuus, mutta ytimekkäät rypäleet ovat tuoneet mukanaan miellyttävää lihaisuuden ja marjaisuuden sopusointuintua. Juomakokemus on mehukas ja sileä. Tämä on kai sitä kuuluisaa "notkeutta"?

88p - ja suositus kaikille espanjalaisen viinin ystäville. Ei mikään Baron de Ley, mutta aika tasoissa Prado Rey'n kanssa.

Kekkosen valtakaudella maailmaa parannettiin Rioja Tinton voimalla.
Maailma ei parantunut, brezhneviläisyys ei tuonut ihmiskasvoista sosialismia, eikä itse viinikään kerännyt surevia leskiä hautansa äärelle.
Riojasta on importoitu jo huomattavasti haastavimpia labeleita viime vuosina. El circulo crianza edustaa modernia tyyliä, jossa viini on ranskalaisittain ohutta, ympyräistä ja kepeätä kuin maratoonarin askel kolmannen kilometrin kohdalla. Viini on tavallaan virheetön, ei mitään ruotsidemokraattista ääriainesta pilaamassa kansankodin uneliaan itsetyytyväistä tunnelmaa.
Toisaalta. Harvoin tulee lipiteltyä yli kympin hispanoviiniä, josta on jäänyt kulmat verstaan sahanpurujen sekaan. Se mikä pukee laadukkaita gallialaistaikajuomia, ei välttämättä toimi lounaisnaapurissa.
Ruokajuomana pekoni&juusto-sisäfileiden kera viini maistui laimeahkolle mehukatille.

Mielestäni mainio Riojan Crianza. Pullo oli auki jopa 5 tuntia ennen juomista (halvemman puutteessa sitä käytettiin myös ruoanlaittoon)

85 pistettä.